Palokunnassa oli jo 1906 valittu rakennustoimikunta tehtävänään  hankkia palotalolle tonttipaikka, piirustukset ja kustannusarvio. Palokunnan toiveissa oli rakennus kirkon läheisyydessä. Toimikunta ei onnistunut etenemään tehtävässään, vaikka rakentamista silmällä pitäen perustettiin oma rakennusrahastonsa.

Omaa paloasemaa VPK:ssa suunniteltiin jälleen 1930 –luvulla.

Kun suunnitelmat lykkääntyivät sodan takia, palokunta kuivatteli letkuja talvisaikaan ainakin meijerillä ja sahalla. Hankittu moottoriruisku sai suojaa kylmänä vuodenaikana sitä varten vuokratussa huoneessa.

Vielä sodan jälkeenkin hattulalaisten hanke kalustohuoneesta lykkääntyi, kun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö rakennustarvikepulaan vedoten kielsi 1946 kuivaustornien ja paloasemien rakentamisen toistaiseksi.

Paloautonsa Hattulan VPK:n sai lämpimiin tiloihin kunnan omistukseensa hankkimassa sahan kiinteistössä. Osittain palokunta oli myös kylien palokoppien varassa.

Lopulta, vuonna 1955 palokuntalaisille valmistui ajanmukainen paloasema letkutorneineen.